Thursday, 23 March 2017

Kansainvälinen katsaus ihmisoikeuksiin


Seisomme rivissä ja odotamme vieraidemme saapumista. Kaikkia jännittää ja naurattaa. Kukaan ei oikeastaan tiedä millainen oma vieras luonteeltaan on tai miltä tämä näyttää. Pitäisikö kätellä vai halata? Pian lentokenttä täyttyy saapuvista matkustajista kantamuksineen. ”Sieltä ne nyt tulee!” Juoksen halaamaan matkan uuvuttamaa espanjalaista vierastani, sekä tervehdin muitakin. Tästä viikko alkaa.

Erasmus+ - ryhmässämme on oppilaita Suomesta, Puolasta, Espanjasta, Saksasta sekä Italiasta. Maanantaina kokoonnuimme kaikki yhdessä Limingan lukion luentosaliin aloittamaan viikon hienoilla esitelmillä, joita kukin koulu oli tehnyt. Aiheena olivat ihmisoikeudet ja etenkin ihmiset, jotka elävät vammaisuuden tai muun vaivan kanssa, jonka vuoksi he tarvitsevat erityistä tukea jokapäiväisessä elämässään. Esitelmien kautta pääsimme tutustumaan maidemme tilastoihin, lakeihin sekä tarjoamiin tukiin ja suhtautumiseen vammaisia kohtaan.

Tiistaina pääsimme tutustumaan Limingan toimintakeskuksen ja Luovin toimintaan, sekä pyrimme ymmärtämään käytännöntasolla mm. kuuroutta, sokeutta ja elämää liikuntarajoitteisena. Oppilaiden täytyi suorittaa erilaisia tehtäviä, kuten pyörätuolilla liikkumista yleisissä paikoissa, sekä portaissa kulkemista silmät sidottuna. Aktiivinen päivä huipentui maalipallo peleihin. Maalipallo on näkövammaisille suunnattu joukkuepeli, jossa pelataan ns. helisevällä pallolla, joka tulee ottaa kiinni sen ääntä seuraten. Minun ja monen muun mielestä kyseinen laji vaikutti haastavalta, mutta myös hyvin mielenkiintoiselta ja taitoja harjoittavalta.

Keskiviikkoa ja torstaita oli täydentämässä Oulun yliopistolla vierailu, Megazonessa hurjastelu sekä tutustuminen alakouluun. Vieraamme pääsivät myös suomen kielen tunnille tutustumaan kauniiseen kieleemme. Nimimerkillä epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän – sana oli aiheuttanut suurta hämmennystä. Yliopistolla tutustuimme suomalaiseen koulujärjestelmään Johanna Lampisen saattelemana, sekä teimme pienimuotoisia harjoituksia yliopiston vaihto-oppilaiden kanssa. Meidät jaettiin ryhmiin ja omaani kuului eri-ikäisiä ihmisiä Suomesta, Espanjasta sekä Japanista. Puhuimme ihmisoikeuksista ja yhdistimme niitä kuviin, jotka omalla kauniilla tavallaan toivat jonkin oikeuden mieleemme. Kaikista mielenkiintoisinta päivässä oli Suomen ensimmäisen vammaistutkimuksen professorin, Simo Vehmaksen persoonallinen luento, joka koski ympärillämme olevaa vammaisuutta. Koulumme oli ollut mahdollistamassa kyseistä luentoa ja mielestäni oli hienoa olla läsnä niin kansainvälisen asian ytimessä ihmisten kanssa, joiden kotimaassa vammaisuuteen suhtaudutaan eri tavalla. Eikä aina suinkaan positiivisesti.


On totta, että joissain maissa vammaisia piilotellaan ja jopa pelätään. On totta, että heitä ei aina huomioida infrastruktuurisesti ja on totta, että heitä väheksytään. On myös totta, että yksikään vammaisuuden kanssa elävä ei ole yhtään vähempiarvoinen kuin minä tai sinä!

Maanantaina katsomissamme esitelmissä oli mukana videoita, joissa ääneen pääsivät ihmiset, jotka olivat koko viikon olleet aiheena niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Videoilla he kertoivat haluavansa niinkin normaalia kohtelua muilta ihmisiltä huolimatta siitä, että he tarvitsivat erilaista tukea elämässään. Luennot saivat minut miettimään, miten voin parantaa ympäristöäni sekä tapaani kohdata muita. Ja nyt tiedän edes vähän paremmin.

Perjantaina vietimme viimeistä päivää yhdessä. Vieraamme ulkomailta pääsivät tutustumaan Vanhaan Liminkaan sekä Limingan kirkkoon, jossa käsiteltiin Olli Seikkulan kanssa kulttuurisia ja uskonnollisia eroja ja yhtäläisyyksiä maidemme välillä. Myöhemmin pääsimme yhdessä Limingan luontokeskukselle lumikenkäilyn, makkaranpaiston ja yhteisen viikon sulattelun merkeissä. Itkulta ei kukaan välttynyt, kun mietittiin, miten hieno viikko meillä olikaan ollut!


Koen olevani hyvin onnekas ollessani osana erasmusviikkoa ja henkilökohtaisesti opin hurjasti uutta. Yhdessä teimme paljon pulkkamäestä iltatapaamisiin ja laulamiseen asti. Tuntemattomista ihmisistä tuli minulle tärkeitä ystäviä, joita tulen näkemään viimeistään ensi joulukuussa, kun osa meistä matkaa Espanjan Alicanteen. Osa pääsee jo toukokuussa Saksaan Backnangiin. Kokemusta paransivat monenlaiset mielipiteet, sekä oman kielitaidon kehittyminen ja sen käyttäminen. Haluaisin kiittää opettajia ja oppilaita, sekä kaikkia heitä, jotka olivat jollain tapaa osana tuota sanoinkuvailematonta viikkoa!

Erasmusviikko 5.2.-11.2.17

-          Olivia Mustapää

No comments:

Post a Comment